Dalyanin matka

Dalyania lähestyessäsi veden tuoksu on ensimmäinen asia, jonka huomaat. Kaislikossa mutkitteleva joki pehmentää kaupungin tunnelmaa. Yhtäkkiä kuulet moottorin äänen ja sitten airojen jyrinän. Pienet rantalaiturit peittävät aamun kiireen. Dalyan-joki virtaa rauhallisesti mereen. Välillä vesi on kirkasta kuin lasi, välillä tuuli liikuttaa sitä. Kallioon haudatut haudat ilmestyvät eteesi. Illanvalossa nämä siluetit ovat kuin sadusta...

Illan laskeutuessa Dalyanissa joki hohtaa eri tavalla. Kaislikosta leijuva viileys hipaisee kasvoja. Vastakkaisella rinteellä kiviset julkisivut ilmestyvät yhtäkkiä. Ensi silmäyksellä ne näyttävät taloilta, mutta eivät ole. Nämä ovat Dalyanin lyykiläiset kalliohaudat. Jokainen joenrantaa pitkin kävelevä katsoo ylös. Koska haudat seisovat hiljaa mutta itsevarmasti. Valon muuttuessa myös kiven väri muuttuu...

Dalyanissa ensimmäistä kertaa vierailevat jakavat saman ihmetyksen täyttämän katseen. Joen tuoksu, ruokojen kahina, lokkien kaukaiset kirkaisut. Sitten mutkan takaa ilmestyy meri, täysin eri sinisen sävyisenä. Silloin Iztuzu-rannan taika alkaa. Ei ole sattumaa, että sitä kutsutaan "Kilpikonnarannaksi". Elämä jatkuu hiljaa hiekan alla, ja päivällä, pitkän auringon alla...